Matkaoluiden epävirallinen top 5

1. Olut kassissa – klassikko, joka ei petä
Olut kassissa on se perusvarma kaveri, joka kulkee mukana kuin huomaamatta. Paras tilanteessa, jossa et halua vielä julistaa koko junavaunulle, että nyt ollaan lomalla, mutta et myöskään aio matkustaa selvin päin. Fiilis: huoleton, vähän salamyhkäinen, "ei tää mun kassi kilise, se laulaa". Sopii matkailijalle, joka tykkää suunnitella etukäteen ja ostaa oluet jo ennen asemalle saapumista.

2. Olut repussa – vaeltajan nesteytysratkaisu
Olut repussa on se hetki, kun yhdistät muka tervehenkisen ulkoilun ja täysin epätervehenkisen palkkion. Paras tilanteessa, kun olet muka lähdössä patikoimaan, mutta todellisuudessa etsit vain kivaa kiveä, jonka päällä voi istua ja avata tölkin. Fiilis: retkihenkinen, vähän liikaa itseensä uskova, "tää on urheilusuoritus, eiks niin". Sopii matkailijalle, joka ostaa vaelluskengät kerran ja käyttää niitä lähinnä lähikauppaan.

3. Olut kädessä – julkinen lomailmoitus
Olut kädessä on se näkyvä statement: nyt on vapaa-aika, älkää puhuko mulle työjutuista. Paras tilanteessa, kun istut junassa, laivalla tai lentokentällä ja haluat, että kaikki tietävät: sinä olet jo perillä, vaikka et ole vielä lähtenytkään. Fiilis: itsevarma, rennosti röyhkeä, "mä oon ansainnut tän". Sopii matkailijalle, joka ei pelkää esiintyä lomamoodissa keskellä arkipäivää ja toimistoaikatauluja.

4. Olut hatussa – luovan hullun valinta
Olut hatussa on se vaihe, kun matkasuunnitelmat ovat karanneet käsistä ja kukaan ei enää tiedä, kenen idea tämä alun perin oli. Paras tilanteessa, kun porukka on väsynyt, naurukohtaukset jatkuvat ja joku ehdottaa: "laitetaan se olut hattuun" – ja kaikki nyökkäävät. Fiilis: absurdi, performanssitaiteen ja huonojen ideoiden risteys. Sopii matkailijalle, joka ei pelkää näyttää typerältä ja pitää sitä jopa elämäntapana.

5. Olut kengässä – tarina, josta tulee legenda
Olut kengässä ei ole enää juoma, se on kokemus. Paras tilanteessa, kun ilta on venynyt, järki on lähtenyt ja joku haluaa tehdä jotain, mistä voi nolostella vielä kymmenen vuoden päästä. Fiilis: täysin tarpeeton, mutta unohtumaton – "miksi me tehtiin tää" -energiaa. Sopii matkailijalle, joka kerää enemmän tarinoita kuin postikortteja ja pitää tärkeimpänä matkamuistona kavereiden naurua ja vähän liikaa kuvia puhelimessa.